ALKUKESÄ OLI KULUNUT KIRJOITUSPÖYDÄN ÄÄRESSÄ, MUTTA NYT TYÖT OLI TEHTY JA PÄÄ KAIPASI KIPEÄSTI TUULETUSTA. PAKKASIMME REPPUIHIN EVÄÄT, VAIHTOVAATTEET JA LOMALUKEMISTA. SITTEN LÄHDIMME PARIN PÄIVÄN PIKAVAELLUKSELLE SAARISTOON.
MEILLÄ EI OLLUT KIIRETTÄ. Annoimme päivän paistaa ja aamupalan asettua ennen kuin lähdimme eteenpäin.
Suunnistaminen oli helppoa, sillä Pyhän Olavin merireitti on hyvin merkitty. Risteyksissä on pienet mutta selkeät opasteet, jotka kertovat, mihin suuntaan matka jatkuu. Suorilla osuuksilla kulkijan uskoa sentään koetellaan, sillä niillä viittoja on harvemmassa. Lopulta niilläkin silmä lopulta poimii tienvarren puusta tutun punavalkoisen ristitunnuksen ja kaikki on taas hyvin.
KÄVELLESSÄ ON MUKAVA JUTELLA. Hiljaiset hetket eivät tunnu painostavilta, joten keskustelusta tulee rentoa ja pakotonta. Omat ajatukset voi kypsytellä lauseiksi kaikessa rauhassa, eikä vastaustenkaan tarvitse tulla kuin apteekin hyllyltä. Aikaa on. Se mikä kotona pannaan kuntoon viidessä minuutissa, hoidetaan vaelluksella viiden tunnin sananvaihdolla.
Lue lisää: https://kissmyturku.fi/pyhan-olavin-merireitti-hitaasti-kiiruhtavan-taivas