Purje kerrallaan saaren asukkaat ovat siirtyneet mantereelle ja Nötölle on muodostunut verkkainen, mustavalkoisen valokuvan tunnelma, jonka keskiössä sijaitseva satama ja kauppa-kahvila on kylän keskus. Sinne on helppo löytää myös pimeän aikaan, sillä kylän ainoat katulamput sijaitsevat satamassa, ja ovat nippa-nappa monikossa. Näkymä satamasta vuonomaiseen merenlahteen on todella upea.

Satama on mainio paikka lähteä tutustumaan saaren luonto- ja kulttuurinähtävyyksiin. Noin 2 kilometrin mittainen kulttuuripolku kiertää Nötön kyläteitä ja vanhoista maatiloista muodostuvan kokonaisuuden. Reitin varrella pääsee tutustumaan esimerkiksi tuulimyllyyn, kappeliin ja vanhan kansakouluun, jossa toimii kesäaikaan kahvila café Skolan.

Saaren pohjoisosissa, Sundbergenillä sijaitsee useampi rautakauteen sijoittuva hautapaikka. Muinaishautoja on tutkittu ja tutkimusten perusteella saarella on ollut vakituista asutusta jo 1100–1200 –luvulla. Muinaishaudoille kuljetaan aluksi lyhyen kylänraitin opastetolpalta mökkitietä peltoaukean jäädessä oikealle. Tie sukeltaa seuraavaksi komeaan männikköön ja risteykseen, mistä on opaste vasemmalle. Mökkitien päättyessä seurataan valkoisia nauhamerkkejä, jotka vievät kulkijan kalliopintojen poikki perille. Paluumatkalla kannattaa poiketa soivalle kivelle, jonka ainutlaatuista äänimaisemaa ovat ihmetelleet paikalliset, tutkijat ja matkaajat.

Merimaisemat sopivat saarenkierrolle mainiosti. Nötön lounaiskärkeen on noin kahden kilometrin mittainen taival. Retki kannattaa ajoittaa auringonlaskun aikaan, sillä tällöin maisema on parhaimmillaan. Reitti on opastettu ja sen voi yhdistää vaikka Nötön kylän kiertävään kulttuuripolkuun. Pidemmälle päästyä kuljetaan kinttupolkua ja kevyesti ylöspäin. Matkalla ohitetaan muinaisranta eli pirunpelto ja perillä valtavan kokoinen siirtolohkare, jonka suosiosta kilpailee suun loksauttava maisema merelle ja saaristoon.

Kaikista reiteistä on olemassa kartta, johon voi tutustua linkin kautta. Kartan kohteista saa lisätietoa niitä klikkaamalla. https://notohbf.auf.fi/fi/tietoanotosta/kartta/

Illansuussa, kun on koko päivän kulkenut pitkin ja poikin Nötön luonto- ja kulttuurireittejä, on parasta etsiä rauhallinen yösija ja painua iltapalan jälkeen pehkuihin. Tähän kelpaa mainiosti esimerkiksi mäen  laella seisova Backaro. Aiemmin ihmisten äänten ja askelten täyttämästä Backs gård-maatilasta on muovautunut rauhaa aistiva majatalo.

Lopuksi

Aikainen aamu soljuu sopivan laiskasti aurinkoisella laiturilla. Sitä vasten kun katsoo pitää vähän siristää silmiä. Puunlatvojen takaa ilmestyy joutsenaura, josta kantautuva ääni täyttää tyynen merenlahden. Joutsenet laskeutuvat sulavasti veteen samaan aikaan kun laiva ilmestyy niemennokan takaa. Lintujen muodostelma levenee sitä mukaa kun yhteysalus lähestyy laituria.

Laivan vihreää kantta täplittävät pienet lammikot. Liikkeessä niiden pinnoille muodostuu heiveröisiä vireitä, joiden rajat venyvät tuulenpuuskien mukaan. Pieni lapsi pomppii yhdessä lätäkössä, koittaa saada kiinni pinnan heijastusta. Vanhempi katselee kauemmaksi merelle ja ajattelen, että tässä on ajatusta: katsoa kauaksi ja tehdä lähellä, kuten esimerkiksi saaristossa, joka on lähellä ja sieltä näkee kauas.

Laivamatkassa eli paluumatkan alussa oli mukana vielä ripaus seikkailua. Pärnäisten (Pärnäs) satamassa se varisi sitä mukaa, kun talutin pyörää mäkeä ylös kohti linja-autopysäkkiä. Tähteitä jäi myös bussin penkille, kun laskeuduin kuumalle asfaltille. Otin pyörän bussin ruumasta ja ravistelin rippeet polkiessani Ratapihankadun vartta asemalaiturille, ennen kuin istahdin uupuneena junanvaunuun ja nukahdin. Kuulutukseen herättäessä otin pyöräni ja nousin junasta. Lähdin nousemaan Pispalan mäkeä ja puolimatkassa perille tunsin jotain silmäkulmassani. Hieraisin silmiäni ja tunsin viimeisen seikkailunhiutaleen tarttuneen iholleni. Siinä luki: Saaristo on kaunis, kiireetön ympäristö, missä kannattaa viipyä.

Harri Ahonen – Fjellrev i skärgården Osa 6/6