Hyvin nukutun yön jälkeen jatketaan Lillandsvägen-tietä, joka kaartaa Dalkarbyviken:n pohjoisrantaan. Merenlahti välkehtii tuulessa huojuvan puuverhon takana. Lillandsvägen kaartaa etäämmälle lahdesta, mistä on noin 500 metriä risteykseen, jossa on hauskannäköinen maitolaituri. Käännytään vasemmalle hiekkatielle, joka kaartaa Österträsket-järven (3 m) eteläpuolitse, tekee tiukan mutkan ja nousee noin 1400 metrin jälkeen kaksiosaiseen risteykseen. Risteyksien välillä on noin 100 metriä. Tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana: ensimmäisestä risteyksestä otetaan vasemmanpuoleinen tienhaara, ja toisesta oikeanpuoleinen tienhaara. Varmistuksen oikealle vallinnalle saa, kun toisen risteyksen jälkeen, alle kilometrin matkan jälkeen saapuu Västerträsket-järven (3,7 m) rantaan. Järven rannassa on kauniisti kaartuvia kalliopintoja, missä voi nauttia vaikka piknik-lounaan.
Kylätie päätyy lopuksi saaristotien varteen, mistä käännytään vasemmalle ja ylitetään ensin silta Biskopsö-saarelle ja pian perään toinen silta Storlandet-saarelle. Nauvon kirkonkylälle on noin kolmen kilometriä. Juuri ennen Nauvon keskustaa lähtevät pitkospuut tien vasemmalta puolen. Ne johtavat uteliaan kulkijan kuulun taidemaalarin Victor Westerholmin (1860-1919) nimeä kantavalle luontopolulle, kohti pronssikautista hautaröykkiötä ja Jetukastberget-kallion lakea. Matkan varrella on ”jätinheiton” menneisyydestä kertovia opastetauluja.
Parin kilometrin mittainen luontopolku on kiehtova kurkistus lähimenneisyyteen ja sen jälkeen onkin paikallaan nauttimassa lounasta Nauvon mainiosta valikoimasta. Hyvässä seurassa aika tavallisesti katoaa kunnes tuntee auringonpaisteen kadonneen harjakaton taakse ja ymmärtää, että nyt pitää jatkaa matkaa.
Nostin kartan ja kompassin lyhyiden housujen reisitaskusta, ja nopea ja tarkka vertaus aiemmin tekemiini muistiinpanoihini selvensi asiaa: reippaalla vauhdilla ehtisin illaksi perille majapaikkaani ja aikaa jäisi tutustua vielä Jatulintarhaan (Jungfrudans) ja Susikallioon (Vargberget). Pari terävää napautusta kartan pintaan ja matkaan.
Jatulintarhalle kulkee erityinen merkitty retkeilyreitti, joka kiertää mm. Nauvon uimarannan kautta suoraan Nauvon keskustasta. Vierailun Jatulintarhalle voi yhdistää, vaikkei muuten olisi sen kummemmin saaristoa kiertelemässä. Jatulintarha sanana viittaa jättiläiseen kun taas sen ruotsinkielinen versio viittaa nuoren neidon tai neitsyen tanssiin. Nauvon Jatulintarha on Nauvon ”pakko-kokea” -tyyppinen kohde ja sitä pitää kohdella hyvin.
Jätin neidot ja jättiläiset metsän siimekseen ja käänsin pyöräni renkaat Nauvon vanhalle päätielle, Mittilandsvägenille. Tie kulkee poikki saaren keskiosien melko vaihtelevassa maisemassa. Matka halkoo hiekkatietä ja mökkitietä, kulkee avointen peltoaukeiden laitamia ja sukeltaa tummien korpitaipaleiden siimekseen kunnes putkahtaa noin kahdeksan kilometrin rullaamisen jälkeen Saaristotielle.
Jatketaan Saaristotietä noin 500 metriä kohti Nauvoa ja käännytään sen jälkeen oikealle kohti Korsnäsiä. Ja kuinka ollakaan, jälleen paahdetaan kauniissa maaseutumaisemassa hiukset auringon paisteessa hulmuten.
Matkan varrella ohitetaan kallionhuippu nimeltä Vargberget. Se on saanut niemensä susien jahdista. Susia jahdattiin kallionrinnettä ylös, kunnes ne jäivät satimeen kallion reunalle, jossa ne tapettiin tai tipahtivat kallionlaen ylitse. Oli kummin päin tahansa, niin kaikki sudet oli poissa saaristosta 1900-luvulle saapuessa. Kallion laelle on rakennettu sittemmin näkötorni, josta näkee komeasti saaristoon.
Touhukas päivä päättyi yöpymispaikkaan, jossa on kesäaikaan myös kahvila- ja ateljeetoimintaa. Persoonallinen Kaptensgården sijaitsee mäen laella, rauhallisessa ympäristössä. Yöpymispaikassa on saunomismahdollisuus sekä aamiaistarjoilu vanhan ja persoonallisen talon valoisalla verannalla.
Harri Ahonen – Fjellrev i skärgården Osa 3/6